Aarrekarttailua IV

Retki Runotalon Aarrekarttakurssin parissa jatkuu.

Vuorossa aarrekartaan valmistava tehtävä, jonka tarkoituksena on selvittää yhä syvemmin sydämen todellisia toiveita.

Tehtävävien henkilökohtaisuus ja yksityisyys syvenee.

 Tämänkertaista tehtävää en osannut yksiselitteisesti kuvata blogiin - pahoitteluni siitä.

Alla olevat kuvat paljastavat toiveitani jättäen kuitenkin tilaa yksityisyydelle.

100 toiveen listan analysointi ja lisätehtävä

Valitse toiveista ne jotka haluat toteutuvan.

vuosi - kaksi - kolme - viisi

Näiden aikajaksojen parissa liikutaan toiveiden kanssa.

Vapaaehtoinen lisätehtävä liittyy hetkeen jolloin toiveista on tullut totta.

Se kuvaa minua ja totutuneita tavoitteitani - antaen nimen.

Haastava tehtävä. 

Kuten kaikki ihmisenä kasvamiseen ja itsensä tutkiskeluun liittyvät tehtävät elämässä.

Tästäkin tehtävästä, kuten jokaisesta aarrekarttakurssin osasta, jää sisälleni lämmin miellyttävä tunne.

Tähän väliin sananen tunteista.

Kuvia tehdessäni huomasin häpeäväni.

Häpeäväni omia haaveitani - miten mitä muut nyt minusta ajattelevat.

Tajutessani tunnereaktion, oli pakko tarttua siihen kiinni ja katsoa mitä ensireaktion alta paljastuu.

Löysin pelon.

Pelko siitä, että joku pitää minua typeränä.

Pelko siitä, että epäonnistun.

Epämiellyttäviä muistikuvia nuoruudesta.

Siitä miten yhdelle pojalle kirjoittamani rakkauskirje kopioitiin pojan toimesta ja liimailtiin koulun seinälle kaikkien nähtäväksi. Ja minähän kirjoitin sen vain koska yritin olla niinkuin kaikki muut - tykätä jostakin pojasta. Puin sanoiksi haaveeni olla samanlainen kuin muut.

Pilkkaan ja ivaan päättyi tämä tarina.

Häpeän puna nousee poskilleni yhtä kun mietin tapahtunutta.

Miten julmaa.

Suren sitä pientä tyttöä jolle koko koulu tuntuu nauravan.

Haluan lohduttaa ja kertoa, että kaikki paranee aikanaan.

Tunneyhteyksiä täynnä tämä tehtävä.

 

Rakkaudella,

Sallamari